Sanotaan, että mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Miten tämä näkyy tällä hetkellä (nais-)juristien elämässä?
Lakimiesliitossa vilkkaan keskustelun ja somekeskustelun kohteena on tänä keväänä jälleen ollut liiton nimen mahdollinen muuttaminen: Nuoret juristit ry teki tänä keväänä liiton valtuuskunnalle aloitteen sääntömuutoksen valmistelemiseksi sen osalta, että liiton nimi muutettaisiin sukupuolineutraaliksi. Sosiaalisen median keskusteluissa osa jäsenistöstä on pitänyt nykyistä Lakimiesliitto-nimeä perinteikkäänä ja merkitykseltään neutraalina. Osa taas on argumentoinut, että juristikunnan on edistettävä tasa-arvoa muuttamalla nimi esimerkiksi Juristiliitoksi.[1]
Olin pitkään sillä kannalla, että Lakimiesliitto on perinteikäs ja sopiva nimi liitolle. Ajattelin myös, ettei minua niin haittaa, jos minua kutsutaan lakimieheksi – onhan se yleiskäyttöinen ilmaisu henkilölle, jolla on oikeustieteellinen koulutus. Onko minusta käytetyllä ammatillisella nimityksellä edes niin väliä? On kuitenkin fakta, että käyttämämme kieli muokkaa ajatteluamme aina tiettyyn suuntaan. Mila Engelberg on Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan julkaisussa ”MIEHIÄ JA NAISIHMISIÄ. Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen” tutkinut suomen kielen sukupuolittuneita ja seksistisiä piirteitä samoin kuin niiden purkamisen periaatteita. Engelberg on julkaisussa ottanut kantaa siihen, ovatko yleistävät maskuliinimuodot neutraaleja: ”Yleistävien maskuliinimuotojen on usein oletettu olevan merkitykseltään sukupuolineutraaleja tai -neutraalistuneita. Eri kielistä tehtyjen empiiristen tutkimusten mukaan ne kuitenkin tulkitaan yleensä miehiin viittaaviksi ja lisäksi miehisemmiksi kuin muun muassa niiden muodollisesti sukupuolineutraalit vastineet. Esimerkiksi suomen kielessä lakimies on tulkittu enemmän mieheen viittaavaksi kuin sen vastine juristi.”[2]
Mitä perinteisiin tulee, lakimies-sana on myös tuoreempi ilmaisu kuin juristi. Lakimies-uudissanan otti käyttöön Kristofferin maanlain suomentanut Herra Martti eli Martti Olavinpoika noin vuonna 1548.[3] Juristi-sanan etymologia johtaa antiikin kieleen, latinaan. Juristi on johdettu latinan iura-sanasta, mikä tarkoittaa oikeustieteitä.[4]
Neutraaleilla ammattinimikkeillä lienee mahdollista vähentää myös ammatillista segregaatiota. Suomessa ammatillinen segregaatio on edelleen voimakasta. Karrikoidusti naiset hakeutuvat perinteisesti ”naisten töihin” kuten hoitoalalle, ja miehet hakeutuvat ”miesten töihin”, esimerkiksi tekniselle alalle. Juristikoulutukseen hakeutuu nykyään huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Tuomareista ja syyttäjistä yli puolet onkin naisia, mitä voidaan opiskelijoiden sukupuolijakauma huomioon ottaen pitää luonnollisena. Sen sijaan Asianajajaliiton mukaan asianajajista 70 % on miehiä. Mistä aiheutuu tällainen segregaatio juristiprofession sisällä? Onko niin, että perhettä on edelleen hankala yhdistää asianajoalaan? On harmillista, jos juridiikan eri aloille ei ole mahdollista hakeutua puhtaasti kiinnostuksen ja motivaation perusteella.
Itseäni vanhempana koskettaa myös toinen instituutio, joka on muutoksessa: Suomen perhevapaajärjestelmä. Perhevapaajärjestelmä on muuttumassa elokuusta 2022 lukien siten, että lähtökohtaisesti vanhempainvapaapäivät jakaantuvat tasan kummankin vanhemman kesken. Uudistuksen tavoitteena on asiaa koskevan hallituksen esityksen mukaan pyrkiä edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä sekä helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.[5] Suomessa isien osuus vanhempainvapaiden käytöstä on Pohjoismaiden matalimpia. Vuonna 2020 äidit pitivät kaikista vanhempainpäivärahapäivistä 90 % ja isät 10 %.[6] Perhevapaauudistusta on kritisoitu siitä, että toiselle vanhemmalle kiintiöidyistä vapaista on mahdollista siirtää toiselle vanhemmalle käytettäväksi niin pitkä osa, että edelleen on käytännössä mahdollista, että synnyttänyt vanhempi on kotona sen ajan, mitä aiemminkin. Jää siis nähtäväksi, onko perhevapaiden lähtökohtaisella tasajaolla konkreettista vaikutusta vapaiden pitämiseen vanhempien kesken. Toivottavasti.
Yleisellä asenteella on tapana muokkautua vähitellen. Pienillä keinoilla, kuten käyttämämme neutraalin kielen avulla, päästään vähitellen lähemmäksi aidosti tasa-arvoista maailmaa. Ehkä tulevaisuudessa perhevapaatkin jaetaan tosiasiallisesti tasaisemmin perhevapaauudistuksen hengessä. Omalle lapselleni ja hänen sukupolvelleen toivon, että ammatinvalintaa ohjaisi sukupuolen sijaan omat mieltymykset, arvot ja kenties halu parantaa maailmaa.
Kuten alussa totesin, varmaa on vain se, että maailma muuttuu ja me sen mukana. Lakimiesliiton valtuuskunta on toukokuun kokouksessaan velvoittanut liiton hallituksen selvittämään Lakimiesliiton nimen muuttamista sukupuolineutraaliksi ja tuomaan nimen muuttamista koskevat vaihtoehdot valtuuskunnan syyskokouksen 2022 päätettäväksi. Valtuuskunta äänesti tästä toimeksiannosta, ja sitä kannatti 27 valtuuskunnan jäsentä ja vastusti 12.[7] Tämä ei tietenkään vielä tarkoita, että nimi muuttuisi, mutta ainakin muutoshalukkuutta löytyy! Ottaen huomioon kielen merkityksen mielikuvien muokkaajana, muutos olisi vain positiivinen asia.
Janna Rantanen
Vieraskynäteksti
Kirjoittaja on Naisjuristit ry:n hallituksen jäsen 2019-2020
[1] Keskustelua yhteisen liittomme nimestä – Lakimiesliitto
[2] Mila Engelberg. MIEHIÄ JA NAISIHMISIÄ. Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen. TANE-julkaisuja (2018) 18. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta 2018. Lainaus verkkojulkaisun sivulta 71. TANE_Miehia_ja_naisihmisia_verkko_valmis.pdf
[5] HE 129/2021 vp., s. 1
[6] Perhevapaiden tietopaketti – kela.fi
[7] Keskustelua yhteisen liittomme nimestä, osa 2 – Lakimiesliitto