Parhain lukija, toivotamme Sinulle hyvää Pride-viikkoa!
Jälleen on aika kokoontua yhteen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta Helsinki Pride -tapahtumaan. Perinteinen Helsinki Pride -viikko järjestetään 27.6.-3.7.2022, mutta Pride-tapahtumia järjestetään eri paikkakunnilla runsaasti koko kesä-, heinä- ja elokuun ajan. Helsingin Pride-kulkueeseen voidaan odottaa jälleen yli 100 000:tta LHBTIQ+-henkilöiden ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta marssivaa osallistujaa. Helsinki Priden kumppaneina toimivat viime vuosien tapaan Lakimiesliitto ja Asianajajaliitto.
Keväällä 2022 julkaistut tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus eduskunnalle osoittavat, että tasa-arvo- ja ihmisoikeustyö sateenkaarivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden puolesta on Suomessa edelleen kesken. Meillä juristikuntana on erityinen velvollisuus valvoa ja edistää tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tässä kirjoituksessa avataan keskeisiä huomioita kummastakin kertomuksesta sekä muuta tärkeää ajankohtaistietoa.
Syrjintäkokemukset ovat aina syrjityn oikeuspiiriä sekä hyvinvointia rapauttavia, ja kokemukset voivat ilmetä useilla eri elämänaloilla. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on esimerkiksi viime vuosina käsitellyt useita tapauksia, joissa samaa sukupuolta olevalle parille ei ole vuokrattu asuntoa seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.[1] Lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvat viharikokset ja vihapuhe ovat oma merkittävä ongelmansa. Tasa-arvotyötä hidastaa kuitenkin aliraportointi: katsoessamme pelkästään oikeusjuttujen tai syrjintäviranomaisten yhteydenottojen määrää, tieto syrjinnän tai väkivallan todellisesta määrästä vääristyy. Tämä aiheuttaa haasteita syrjinnän ja vihavaikutteisten rikosten ennaltaehkäisyyn sekä oikeasuhtaiseen puuttumiseen.
Esimerkiksi FRA:n (EU:n perusoikeusvirasto) HLBTI-henkilöiden syrjintäkokemuksia kartoittavassa selvityksessä (2020) suomalaisvastaajista 31 % kertoi kokeneensa syrjintää eri elämänalueilla viimeisten 12 kuukauden aikana. Jotkut vastaajaryhmät kuten transhenkilöt kertoivat kokeneensa muita enemmän syrjintää (46 %). Kuitenkin vastanneista 91 % oli jättänyt raportoimatta viimeisimmästä syrjintäkokemuksesta millekään organisaatiolle. Lisäksi saman FRA:n kyselyn mukaan viimeisen viiden vuoden aikana noin 10 % vastaajista lähes kaikissa vastaajaryhmissä oli joutunut fyysisen tai seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi sateenkaaritaustansa vuoksi.[2] Toisen selvityksen mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista 91 % oli kokenut häirintää tai vihapuhetta valtaväestöön kuuluvalta.[3] Osa vihapuheesta täyttää myös rikostunnusmerkistön, jolloin kyse on viharikoksesta. Aliraportointi on niin vihavaikutteisissa rikostapauksissa sekä vihapuhetapauksissa yleistä.[4]
Oma erityinen ongelmansa liittyy syrjinnän uhrin oikeusturvaan, joka ei toteudu nykyisessä oikeustilassa täysimääräisesti. Uhrin on itse haastettava syrjintään syyllistynyt käräjäoikeuteen, mutta kynnys oikeusprosessin aloittamiseen on korkealla. Hyvityskanteen nostamista ei voida pitää syrjitylle realistisena vaihtoehtona, sillä tasa-arvo- tai yhdenvertaislain mukaisena hyvityksenä maksettava rahamäärä ei ole yleensä kovin suuri, muutaman tuhansien eurojen suuruinen. Näin pieniä hyvityksiä ei ole tarkoituksenmukaista hakea kanteella käräjäoikeudessa, koska maksettavien oikeudenkäyntikulujen riski on yksinkertaisissakin asioissa hyvitystasoon nähden moninkertainen.[5]
Sateenkaarivähemmistöjen oikeusturvaa rapauttaa myös viharikosten oikeusprosessikäsittelyn vaikeudet. Vuoden 2021 selvityksen mukaan poliisi ei tunnista kaikkia viharikoksia eikä epäilys rikoksen mahdollisesta vihamotiivista aina välity syyttäjälle. Tuomiota myös kovennettiin vihamotiivin perusteella harvoin.[6] Oikeusjärjestelmän herääminen ongelmaan on tärkeää, sillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva vihapuhe on viime vuosina voimistunut ja saanut uusia muotoja. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parissa toimivien tahojen maalittaminen on yleistynyt. Sisäministeriön työryhmän mukaan tämä ilmenee mm. järjestelmällisenä mustamaalaamisena ja uhkauksina.[7]
Myönteistä on, että jo vuosia puhuttanut ns. translain muutos etenee viimein. Lausuntokierros laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta (luonnos 18.2.2022) päättyi huhtikuussa 2022. Lakimuutosta on vaadittu jo kauan. Nykyinen laki asettaa sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytykseksi sen, että henkilö on steriloitu tai hän on muusta syystä lisääntymiskyvytön. EIT on tuominnut vaatimuksen Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi (A.P., Garçon ja Nicot v. Ranska 2017). Suomi on saanut kansainvälisiltä elimiltä useita huomautuksia lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamiseksi translaista, kuten YK:n CEDAW-sopimusta valvovalta asiantuntijakomitealta. Myös kansalliset ihmisoikeusjärjestöt sekä valvovat viranomaiset ovat kiirehtineet lakimuutosta.[8] Ihmisoikeustilanne tulee parantumaan, sillä lisääntymiskyvyttömyysvaatimus poistetaan uudesta laista samoin kuin lääketieteellisten hoitojen ja sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen yhteys.
Lakiuudistuksen sisältöä on kuitenkin kritisoitu. Itsemäärämisoikeuden ei arvioida edelleenkään toteutuvan täysimääräisesti. Uudistus esimerkiksi edellyttäisi juridiselta sukupuolen vahvistamiselta hakemusmenettelyä harkinta-aikoineen nopean ja sujuvan ilmoitusmenettelyn sijaan.[9]
On selvää, että kulkueita perus- ja ihmisoikeustyön sekä tasa-arvon toteutumisen eteen edelleen tarvitaan. Priden korkeat osallistujamäärät ja kansallisten ihmisoikeusjärjestöjen jokavuotinen sinnikäs työ lähettävät tehokkaan viestin lainsäätäjälle ihmisoikeuksia vahvistavan lainsäädäntötyön edistämiseksi tänäkin vuonna.
Parhain terveisin,
Naisjuristit ry:n hallitus
Naisjuristit ry kunnioittaa jäsentensä sukupuolen itsemäärittelyoikeutta.
Lähteet:
-Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022. K 1/2022 vp.
-Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022. K 7/2022 vp.
-Oikeusministeriö 2021: Kohti sateenkaariystävällisempää Suomea. Tilannearvio seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa 2021. Selvityksiä ja ohjeita 2021:26.
-Oikeusministeriö 2016: ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä”. Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin. Selvityksiä ja ohjeita 7/2016.
-Hallituksen esitys laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Luonnos 18.2.2022. Luettavissa: https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2021
-Setan uutinen 2.3.2022. Luettavissa https://seta.fi/2022/03/02/seta-translain-esitysluonnoksesta-alaikaisten-tilanne-huolettaa/.
Lue lisää aiheesta:
-Setan uutinen: Oletko kohdannut syrjintää työelämässä? Voit aina ilmoittaa siitä! https://seta.fi/2022/06/07/syrjinta-tyoelamassa/
-Amnesty international: Itsemääräämisoikeus nyt! Miksi ja miten translaki tulee uudistaa? https://www.amnesty.fi/itsemaaraamisoikeus-nyt-miksi-ja-miten-translaki-tulee-uudistaa/
-Rantala, Marjo: Sukupuoleen sopeutetut – intersukupuolisten ja transsukupuolisten henkilöiden oikeusasema Suomessa. Oikeus 2016 (45); 1; s. 8–28. Luettavissa Edilexistä.
[1] Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2022, s. 51.
[2] Oikeusministeriö 2021, s. 45, s. 57–60.
[3] Oikeusministeriö 2016, s. 80.
[4] Oikeusministeriö 2021, s. 58–60.
[5] Tasa-arvovaltuutettu 2022, s. 32; Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2022, s. 15–16.
[6] Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2022, s. 27; Poliisiammattikorkeakoulun selvitys luettavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163254.
[7] Oikeusministeriö 2021a, s. 52–53; Sisäministeriön raportti (2021) luettavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162834.
[8] Hallituksen esitysluonnos 2022, s. 9, s. 32–33; Tasa-arvovaltuutettu 2022, s. 13.
[9] Setan uutinen 2.3.2022.